Keho ja mieli eivät ole erillisiä, vaan niiden toiminta kietoutuu yhteen. Keho reagoi mielen sisältöön ja mieli reagoi kehon tuntemuksiin. Keho saattaa reagoida ajatuksiimme jo ennen kuin huomaamme ajattelevamme. Keho myös uskoo ajatuksiimme, vaikka ne eivät olisikaan totta, vaan mielemme luomia tulkintoja ympäristöstä ja tapahtumista. Fyysiset reaktiot kehossa taas saattavat vahvistaa ajatuksiamme tai tunteitamme.

Kehotietoisuutemme saattaa kuitenkin olla heikko, emmekä ehkä aina tiedosta kehon hienoisia viestejä. Saatamme huomioida kehomme kyllä ulkoisesti, nähdä sen. Saatamme myös hoivata kehoamme esimerkiksi liikunnalla. Saatamme tuntea kehossamme kipua, mutta silti emme välttämättä tiedosta, mitä keho yrittää kivulla kertoa mielemme sisällöstä. Esimerkiksi epämiellyttävässä tilanteessa saatamme purra hampaita yhteen ja huomata sen vasta myöhemmin kipeytyneinä leukaperinä. Kiireen tunteen alla saatamme jännittää hartiaseutua ja huomata vasta myöhemmin päänsäryn. Juurisyy saattaa kuitenkin jäädä tiedostamatta. Joskus havahdumme kuuntelemaan kehoa vasta, kun se antaa useampaa viestiä esim. kivuilla, lihaskireyksillä, ruuansulatusongelmilla ja univaikeuksilla. Yhtälailla saatamme ohittaa kehon rauhoittamisen keinona mielen rauhoittamiseen.

• Keho-mieli-tunne -yhteys
• Stressireaktio kehossa
• Palautuminen

Tunteemme, ajatuksemme ja kokemuksemme heijastuvat kehoon ja tunnistamme ne fyysisinä oireina. Tunteisiin liittyy aina kehollisia vastineita ja kehon reagointia. Mikään tunnekokemus ei ole siis pelkästään psykologinen kokemus vaan myös fysiologinen kokemus. Esimerkiksi suru tuntuu painona rinnassa, jännitys perhosina vatsassa tai ilo väreilynä koko kehossa. Tunteisiin liittyvä kehollinen reagointi on autonomisen hermoston säätelemää, eli siihen ei pysty tahdonalaisesti itse vaikuttamaan. Sen vuoksi tunteisiin liittyvät keholliset tapahtumat voivat joskus olla pelottaviakin, hallitsemattomuuden tunnetta aiheuttavia. Tällaisia kehollisia reaktioita ovat esimerkiksi punastuminen, vapina, sydämen sykkeen kiihtyminen sekä ihon meneminen kananlihalle. Keho-mieli -yhteyden tunnistamattomuudella voi olla suuri vaikutus henkilön terveydentilaan, psykosomaattinen oireilu sekä posttraumaattinen stressireaktio esimerkkeinä tästä.

”Sano kyllä kehollesi. – Se on odottanut. – Niin kauan. – Solut täynnä asiaa.”
-Susanna Jussila

Tietoisessa läsnäolossa, kehoa kuuntelemalla, voimme tunnistaa onko sympaattinen vai parasympaattinen hermostomme aktiivinen. Voimme auttaa parasympaattisen hermoston aktivoitumista erilaisin kehollisin harjoituksin, kuten hengitysharjoituksella, kehomeditaatiolla, joogalla tai tietoisella liikkeellä. Hyödyntämällä hengitystä, rentoutusta, kosketusta, liikettä sekä tietoista läsnäoloa voimme vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiimme.

Keho-mieli -yhteyttä voit harjoittaa muodollisilla harjoituksilla, joita pääset kokeilemaan harjoitteet -osiossa. Voit myös tehdä epämuodollisia harjoitteita arjen lomassa esim. kotiaskaretta tehdessäsi, kävellessäsi työmatkalla tai mikrotauolla työpäiväsi aikana, jolloin esimerkiksi tietoisesti huomioit kehosi liikkeitä. Usein teemme tuttuja, rutiininomaisia asioita automaattiohjauksella. Keho tekee jotain asiaa ja mieli harhailee aivan muiden asioiden parissa. Esimerkiksi kävellessämme, emme joudu miettimään kehomme liikettä, jotta kävely sujuisi, vaan saatamme ajatella mielessämme jotain aivan muuta. Tietoisessa liikkeessä kuitenkin voimme kiinnittää huomiota kehon asentoon ja liikkeen tuottamiin aistituntemuksiin kehossa ja näin maadoittaa itseämme nykyhetkeen. Epämuodollinen harjoitus voisi olla myös esim. tietoinen syöminen, jossa lounaalla käytät kaikkia aistejasi havainnoidessasi syömistäsi. Miltä ruoka näyttää, tuoksuu ja maistuu? Miltä kehossa tuntuu nälkäisenä ja miltä, kun vatsa täyttyy ja tulee kylläiseksi? Miltä ruoka tuntuu suussa? Tai epämuodollisena harjoitteena voit silittää tai hieroa kipeää kehon osaasi ja antaa sille mielessäsi myötätuntoa. Tällaisten epämuodollisten harjoitteiden avulla voit tukea palautumistasi päivän aikana.

Voit hakeutua rauhalliseen paikkaan, pysähtyä ja asettua aloillesi ja keskittyä omaan kehoosi ja siihen, miltä siellä tuntuu ja mihin tunteisiin tuntemukset liittyvät.

• Miltä oma keho tuntuu? Millaisia tunteita ja tuntemuksia siellä esiintyy? Tuntuuko puristusta rinnassa, möykkyä palleassa, kireitä hartioita, lämpöä, kylmyyttä, kipua tai jotain muuta?
• Onko hengitys rauhallinen?
• Onko vaikeaa pysähtyä aloilleen ja olla hiljaa?
• Mitä tapahtuu, jos suuntaa huomion kehoon ja sen tuntemuksiin? Lisääntyvätkö tuntemukset vai lievenevätkö ne?

Keho-mieli-yhteys

Aiemmin käsiteltyjen tietoisuustaitojen periaatteiden mukaisesti, voit uteliaasti tarkkailla kehosi tuntemuksia, hyväksyä ja antaa niiden olla olemassa, arvostelematta niitä, mahdollisista hankaluuden tunteista huolimatta. Niitä ei tarvitse torjua tai tukahduttaa. Voit päästää niistä myös irti ja suunnata huomiosi valitsemaasi kohteeseen esim. hengitykseen. Irtipäästämisestä on hyötyä esim. kroonisen kivun yhteydessä.

Helpoin tapa rauhoittaa kehon stressioireita on hengitys. Rauhallinen hengitys aktivoi parasympaattisen hermoston ja sitä kautta laskee sykettä ja verenpainetta, rentouttaa lihaksia ja voimistaa ruuansulatusta. Saatat huomata myös mielen rauhoittuneen tai ehkä tiedostat ajatusten ja tunteiden vilinän mielen sisällä ja pystyt tarkkailemaan sitä hyväksyvästi ikään kuin hieman etäämpää. Näin harjoitat keho-mieli -yhteyttä.